sunnuntai 25. marraskuuta 2012
perjantai 23. marraskuuta 2012
Aitoa omenamehua
Omenoita taisi tulla tänä syksynä kauheasti joka puolella Suomea. Joensuussa perustettiin jopa oma omenapörssi. Mekin saimme omenoita joka suunnalta. Tuli hillona ja mehuna; pakastemehuna ja pastöroituna. Viimeinen oli oma suosikkimme. Kolmen litran pönikkä, joka säilyi pastöroinnin ansiosta jääkaapissa kunnes loppui. Nam, että oli hyvää!
Kuvausolosuhteet ovat taas kääntyneet haastellisempaan suuntaan. Valoa ei meinaa riittää kuvailuun, saati hereillä pysymiseen. Mutta mennään sillä mitä on saatavilla.
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
tiistai 20. marraskuuta 2012
Lämmin blogisalaatti
Törmäsin tähän salaattireseptiin ystäväni sormiruokailublogissa. Pakko oli kokeilla (omana versiona) ja hyväähän siitä tuli. Terveellistäkin.
Lämmin kvinoa-bulgur-kasvissalaatti
munakoiso kuutioina
parsakaalia pakasteesta
herkkusieniä
oliiviöljyä
rosmariinin oksaa
1 dl kvinoaa
1 dl bulguria
pinaatti
fetajuustoa
kastike:
2 rkl oliiviöljyä
1 muskattu valkosipulin kynsi
1 tl juustokuminaa
suolaa mustapippuria
Pilko kasvikset ja laita uunivuokaan. Lorauttele päälle vähän öljyä ja murustele päälle rosmariinia. Laita uuniin paistumaan 200 asteeseen noin 15 minuutiksi.
Keitä kvinoa ja bulgur ohjeiden mukaan. Sekoita ne keskenään.
Valmista kastike.
Kokoa lautaselle kvinoa-bulgur-seos, valmiit kasvikset, fetajuusto ja kourallinen pinaattia. Mausta kastikkeella.
Aluperäinen resepti täältä.
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
lauantai 17. marraskuuta 2012
Teetä selkävaivoihin?
Täällä podetaan selkävaivoja. Kauppareissulta tarttui mukaan Pukka teelajitelma. Kauppias osasi vinkata mitä teetä kannattaa juoda missäkin tilanteessa. Vihreää teetä aamuun, minttua piristämään, inkivääriä lihassärkyyn, fenkolia ruuansulatusta avittamaan ja tulsia lämmittämään. Meniköhän oikein? Googlettamalla tulsille löytyy paljon muitakin vaikutuksia. Auttaa mm. flunssaan ja stressiin.
Tulsin maku ei kuitenkaan vakuuttanut terveysvaikutuksista huolimatta. Inkivääristä tuli sitäkin suurempi suosikki.
perjantai 16. marraskuuta 2012
Amazing cake!
Tässä teille ihmekakku! Se sai osakseen hehkutusta blogissa, josta alkuperäisen reseptin löysin.
Kirjoittaa nyt runoja kakulle!
Lopputulos oli tosiaankin ihmeellisen maittava. Tarkoitus oli postata resepti ennen isänpäivää, mutta eipä ne isät olis ehtiny tätä maistaa. Meilläkin se hävisi parempiin suihin ennen kuin ehdittiin edes ajatella kakun tarjoamista muille.
Alkuperäinen resepti ja oikeutettu hehkutus täältä.
Ihmekakku eli Bretagnelainen tattari-voikakku
2 dl tattarijauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1/4 tl kanelia
240 g voita
2 1/2 dl sokeria
4 munankeltuaista
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
2 rkl tummaa rommia
voiteluun:
1 munankeltuainen
tilkka maitoa
Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Voitele kakkuvuoka.
Sekoita jauhot, suola ja kaneli.
Vatkaa pehmeä voi kuohkeaksi sähkövatkaimella. Lisää sokeri ja vatkaa.
Riko munankeltuaiset eri kulhoon ja lisää mukaan kokonainen muna, vaniljasokeri ja rommi. Vatkaa rakenne rikki haarukalla.
Lisää kananmunaseos ohuena nauhana voiseoksen sekaan samalla koko ajan vatkaten. Voit käyttää vatkatessa isompaa nopeutta, jotta taikina saa tarpeeksi paljon ilmaa. Lisää kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. Älä kuitenkaan vatkaa tässä vaiheessa seosta turhaan.
Lusikoi taikina vuokaan ja tasoita pinta lastalla.
Sekoita munan keltuainen ja tilkka maitoa ja voitele kakku munamaidolla. Vedä pintaan haarukalla viistoja viiltoja ristikkäin. Ripottele päälle vielä suolaa vajaa puoli teelusikallista. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin suolankukkaa, mutta itse käytin sormisuolaa.
Paista kakkua noin 45 minuuttia 175 asteessa.
Yritä pitää näppisi erossa, kunnes kakku on vähän jäähtynyt. Nauti.
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Aloittelevan lihansyöjän sunnuntaiherkku
Nonii. Nyt on paistettu isän ajamaa hirveä ja syöty se perunamuusin ja kermasipulikastikkeen kera. Hyvältä maistui.
Liha oli vähän sitkeää, mutta äiti vakuutteli, ettei paistajassa ollut vikaa. Hirvi oli kuulema ehtinyt roikkua vain tovin enne paloittelua, ja siitäpä se sitkeys johtui.
Tästä se lihansyönti pikkuhiljaa alkaa.
perjantai 9. marraskuuta 2012
Keltainen kurpitsacurry Lontoon kaupungista
Kaivoin kaappien kätköistä vanhan englanninkielisen keittokirjan, jonka ostin joskus vuosia sitten Lontoon reissulta. Tällä samaisella Lontoon reissulla sain maistaa muutamia kotitekoisia versioita tästä keittokirjasta. Vieläkin muistan ruokia lämmöllä, ja nyt oli aika tehdä yhtä mieleenpainuvimmista ruuista, kurpitsacurrya. Oikeanlainen kurpitsakin löytyi kaupan valikoimasta.
Keittokirja on nimeltään Vegie Food: From vegies on the side to the main event. Omani on ostettu vuonna 2004, mutta uusittua versiota löytyy mm. täältä. Mitat ovat hiukan erilaisia, mutta koittakaa kestää.
Keltainen kurpitsacurry
500 ml kookosmaitoa (älä ravistele purkkia)
3 tl keltaista currytahnaa (käytin itse punaista)
125 ml kasvislientä
500 g keltaista kurpitsaa
300 g vihreitä papuja
2 rkl soijakastiketta
2 rkl limemehua
1 rkl ruokosokeria
(tuoretta korianteria)
40 g paahdettuja cashewpähkinöitä
jasmiiniriisiä tarjoiluun
Kuutioi kurpitsa. Siivoa pavut ja leikkaa kahtia.
Lusikoi kookoskerma purkin pinnalta paistinpannulle ja anna kiehua. Lisää currytahna, vähennä lämpöä ja sekoittele 5 mintuuttia, kunnes öljy alkaa erottua nesteestä.
Lisää loput kookosmaito, kasvisliemi ja kurpitsa ja anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Lisää vihreät pavut ja keitä vielä 8 minuuttia tai kunnes vihannekset ovat pehmeitä.
Sekoita joukkoon soijakastike, limen mehu ja ruokosokeri. Koristele korianterilla ja paahdetuilla cashewpähkinöillä. Tarjoile lisäkkeenä jasmiiniriisiä.
Kurpitsaa piti tosiaan keitellä aikansa, että se pehmeni, mutta pehmeneminen tapahtuikin sitten yhdessä hujauksessa. Koostumus oli kuitenkin ihan hyvä. Curry onnistui hienosti, mutta oli makuumme hiukan liian makeaa.Ei oikein maistunut.
Nyt tältä aterialta karisi kaikki nostalgia. Tai sitten pitää lähteä maistamaan sitä vielä alkuperäisten patojen ääreen Lontooseen.
torstai 8. marraskuuta 2012
Uunimunakas
Mitä ihmettä sitä laittaisi ruuaksi? Ei jaksaisi tehdä mitään kovin monimutkaista.
Kauhaa ja rakkautta -blogissahan taisi olla uunimunakkaan ohje. Koitetaanpa sitä!
Paistinpannukin on uuninkestävä.
Uunimunakas
parsakaalia (pakasteesta tai tuoreena)
kesäkurpitsaa
sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
4 kananmunaa
fetajuustoa
Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen.
Paista uuninkestävällä pannulla öljyssä parsakaalia, kesäkurpitsaa, sipulia ja valkosipulia. Kun parsakaali on sulanut tai pehmennyt, mausta vihannekset suolalla ja pippurilla.
Riko munat kulhoon ja sekoita fetajuusto joukkoon. Riko munien rakenne haarukalla. Kaada munaseos pannulle vihanneksien päälle. Kun munakas alkaa hyytyä pohjasta, siirrä paistinpannu uuniin keskitasolle. Pidä pannu uunissa, kunnes munat ovat hyytyneet, eli 5-15 minuuttia. Varo, ettet paista munakasta liian kuivaksi.
Hyvää tuli! Tämä resepti laitetaan muistiin.
tiistai 6. marraskuuta 2012
Aamupala Tarttossa
Syyslomalla piipahdimme Tartossa. Yövyimme Hotell Antoniuksessa, joka sijaitsee vastapäätä Tarton yliopistoa. Ihana hotelli ja ihanat huoneet. Sähköpatterille oli tosin käyttöä, mutta hotellin henkilökunta toi pyynnöstämme huoneeseen vielä toisenkin patterin. Sitten jo tarkeni!
Hotellin ravintolaa oli kehuttu monessa oppaassa ja illalla kävimme sen testaamassa. Kattaus oli hieno ja tarjoilu hyvin täsmällistä. Paikka oli ehkä liiankin juhlallinen meidän makuun. Ruoka oli toki hyvää.
Mutta asiaan jo!
Parasta hotellissa oli tietysti aamupala. Pöytä notkui kaikennäköistä
herkkua kauniisti astioissa. Ruokailusalikin näytti
aamuauringossa viehättävämmältä kuin edellisenä iltana. Seisovan pöydän
herkkujen lisäksi pöytään sai tilata erilaisia munakkaita, pannukakkua
tai puuroa. Ja pitihän niitäkin kokeilla.
Muffinssi jäi lopulta lautaselle, koska en millään jaksanut syödä enempää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)