torstai 10. joulukuuta 2015

Suussasulavaa kardemumma-suklaamoussekakkua



Meillä juhlittiin taannoin itsenäisyyspäiväsunnuntaita suupielet suklaassa. Ihana kakkuohje sattui silmään Soppa365-sivuilta. 


Kardemumma-suklaamoussekakku

1 pkt (260 g) keksejä (LU Bastogne caramelized sugar & cinnamon)75 g voita200 g tummaa suklaata (taloussuklaakin käy)4 kananmunaa2 dl fariinisokeria2 dl kuohukermaa1 tl kardemummaa1/4 tl suolaa
Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Murenna keksit monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella muruksi. Sulata voi ja lisää keksimurujen joukkoon. Painele murut tiiviisti irtopohjavuokaan pohjalle ja reunoille. Paista uunissa 6 minuuttia. 
Sitten täytteeseen. Sulata suklaa. Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Vaahdota myös kerma. Yhdistä kerma, suklaa ja muna-sokeriseos. Lisää vielä lopuksi suola ja kardemumma.
Kaada täyteseos kakkuvuokaan muruseoksen päälle. Paista kakkua uunissa vielä noin 40 minuuttia. Annan kakun jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua. Koska kyseessä on moussekakku sisus voi jäädä keskeltä hieman valuvaksi, mutta asettuu kakun jäähtyessä. Tästä syystä kakun voi halutessaan tehdä jo edellisenä päivänä.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Nopea kieppileipä


Tuossa yksi ilta oli leipä loppu, mutta tuorehiivaa jääkaapissa. Muistelin, että reseptivihkossani taisi olla joku helpon oloinen leipäohje. Ja oikein muistelin. Tässä kieppileipä, olkaa hyvät. 


Kieppileipä

2 dl vettä
25 g hiivaa/2tl kuivahiivaa
1/2 tl suolaa
5-6 dl vehnäjauhoja
2 rkl öljyä 
(kananmuna voiteluun)

Täyte: rosmariinia (kuivattu tai tuore) ja parmesaania. 
Vaihtoehtoisesti esim. mozzarellaa ja basilikaa. Täytteitä voi keksiä mielen ja maun mukaan. 

Liota hiiva lämpimään veteen. Lisää suola ja jauhot vähän kerrallaan samalla vaivaten taikinaa. Lopuksi lisää öljy. 

Kauli taikinasta pyöreä levy. Ripottele täytteet tasaisesti levylle ja rullaa se. Kiepauta rulla renkaaksi ja anna kohota liinan alla. 

Voitele leipä halutessasi kananmunalla ja ripottele päälle rosmariinia ja sormisuolaa. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. 

torstai 19. marraskuuta 2015

Nakkikeittoa ketsupilla tai ilman

 

Helppoa ja halpaa arkiruokaa. Sitähän me kaikki kaivataan, eikö? 
Tällä kertaa mentiin aika kauas lapsuusmuistoihin ja turvalliseen nakkikeittoon. 
(Tai siis siskonmakkarakeittoon, mutta tällä kertaa kaupasta löytyi vain nakkeja.) 
Miehen muistoissa keittoon lisättiin vielä ketsuppia. Kukin nauttikoon muistoista tavallaan. 


Nakkikeitto

500 g nakkeja
6-7 perunaa
2 porkkanaa
pala palsternakkaa
(purjosipulia)
voita
1,5 l vettä
10 maustepippuria
1 laakerinlehti
2 lihaliemikuutiota

Kuori porkkanat, perunat ja palsternakka. Leikkaa kuutioiksi. Kuullota kasviksia kattilassa ja parissa lusikallisessa voita. Lisää vesi, lihaliemikuutiot, pippurit ja laakerinlehti. Kiehauta ja keitä hiljalleen 15-20 minuuttia tai kunnes vihannekset alkavat olla kypsiä. Paloittele nakit, paista ne paistinpannulla ja lisää keittoon. Tarkista maku. Ja eikun nauttimaan. 

Alkuperäinen resepti löytyy Hanna Gullichsenin keittokirjasta Safkaa skideille, josta löytyy perus arkireseptejä aikuiseenkin makuun. Hanna oli tehnyt keiton siskonmakkaroista, joita itsekin yritin kaupasta etsiä tuloksetta. Jos päädyt käyttämään niitä, puristele makkarat ulos kuoresta keittoon ja anna kypsyä muutama minuutti. 

Lisäksi minulta unohtui purjosipuli kauppaan. Se olisi varmasti tuonut lisää syvyyttä makuun. Älä siis sinä unohda sitä, vaan halkaise, huuhtele ja pilko purjosipuli, ja kuullota se muiden kasvisten kanssa jo alkuvaiheessa. 

Toisaalta keitto tuli syötyä ilmankin, joten ei mitään suurempaa mokaa tapahtunut. Keittoa syötiin kahtena päivänä, joten ohjeesta riittää varmasti suuremmillekin kotitalouksille. 

maanantai 19. lokakuuta 2015

Tuunattu pekoni-sipuli-makaronilaatikko


Nyt löytyi oikea arki-iltojen suosikki. 
Onnistuu joka kerta ja vie kielen mennessään. 
Sopii hyvin syksyn perusruuaksi. 
Ja kuten makaronilaatikot yleensä, valmistuu pienellä vaivalla. 


Pekoni-sipuli makaronilaatikko

400 g makaroneja
1 pieni sipuli
400 g naudan jauhelihaa (sekaan ehkä hirvenjauhelihaa)
1 lihaliemikuutio
(kuivattuja mustatorvisieniä)
1 tlk (250ml) Floran Pekoni&Sipuli ruokakermaa
3 kananmunaa
1 dl maitoa
(suolaa keitinveteen, öljyä paistamiseen, voita uunivuoan voiteluun)

Keitä makaronit suolatussa vedessä. 
Kuullota pilkottu sipuli paistinpannulla pienessä määrässä öljyä. Lisää jauheliha ja ruskista. Mausta jauheliha lihaliemikuutiota (lisää tarvittaessa tilkka vettä, että kuutio sulaa) ja muutamalla kourallisesta murustettuja mustatorvisieniä. 

Voitele uunivuoka. Ylijäämävoit voit käännellä mausteeksi jauhelihan sekaan. 
Sekoita keskenään valutetut makaronit ja jauheliha ja kaada voideltuun vuokaan. 
Sekoita pienessä astiassa ruokakerma, munat ja maito. Kaada seos jauheliha-makaroniseoksen päälle. 

Paista uunissa 180 asteessa ensin 35 minuuttia uunin keskiosassa ja sitten grillivastuksella uunin yläosassa vielä 10 minuuttia (yhteensä siis 45 min). Itse olen paistanut aina kiertoilmalla, mutta paistuu samoilla säädöillä ilmankin. 

Syö ja nauti. 

Alkuperäinen inspiraation lähde löytyy täältä.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Blogijuoma Blossa


Viime vuonna joka blogissa vilahti joulun alla Blossa. Vähän hitaana herännäisenä mekin tartuttiin tähän pulloon Alkossa. Vastaava kotimainen oli loppu. Toisaalta tässä Blossassa itseäni miellytti pullon ulkomuoto fontteja myöten, joten siihen oli helppo tarttua. Vähän jo makuakin maisteltiin ja kyllähän siellä tutut glögin maut tuli esille. Parin munakupin verran nautittuna sopii erinomaisesti yömyssyksi kylmiltään. Seuraavaksi voitais koittaa lämmitettynä.

Rauhallista joulun aikaa kaikille!

ps. Eikö olekin ihana mini joulutähti!

Uusinta: Dominopallerot


Joulun toiveuusintana Dominopallerot.

Dominopallerot

2 Domino-keksipötkylää
200 g Philadelphia-juustoa
400 g valkosuklaata (enemmänkin saa olla)
1 rkl öljyä

Rouhi dominokeksit tehosekoittimella. Itse olen rouhinut nämä tehosekoittimen puutteessa aina sauvasekoittimella, joka menee kuitenkin helposti tukkoon. Tänä vuonna parhaaksi välineeksi osoittautui puinen kauha. Lisää rouheeseen Philadelphia-juusto ja sekoita tasaiseksi. Nosta taikina tunniksi jääkaappiin tunniksi.




Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja lisää siihen ruokalusikallinen öljyä. Ota taikina jääkaapista ja pyörittele siitä palleroita. Kasta pallerot valkosuklaaseen. käytä apuna cocktail-tikkuja tai haarukkaa. Tämä suklaassa pyörittely on se vaikein osa ja tällä kertaa päätinkin tehdä palleroista tikkunekkuja jättämällä cocktail-tikun niihin kiinni. Se ehkä helpottaa syömistäkin, kun ei sormet sotkeennu.




Aseta valkosulkaiset pallerot leivinpaperille. Laita pallerot vielä 15 minuutiksi jääkaappiin ja säilytä niitä muutenkin jääkaapissa. Dominopallerot säilyvät jääkaapissa noin viikon ajan. Näitä meidän suku saa taas joululahjaksi :D


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Piparkakkutalo ja pikeeri


Tämän vuoden jouluvalmisteluihin on kuulunut piparkakkutalon rakentaminen. Tai oikeammin se on auttanut joulutunnelmaan pääsyä. Tunnelmat on sen jälkeen ollut välillä kaukanakin joulusta, mutta tällä askartelulla kuitenkin hitusen oikeaan suuntaan.


Piparkakkutalon kaavat

Äidin kanssa tuli aina tehtyä piparkakkutalo ja edellisen kerran olen tehnyt sen Mikkelissä äidin ja isän luona. Itsenäisyyspäivän aikaan yritimme penkoa äidin perinteisen piparkakkutalon kaavoja, muttei niitä löytynyt mistään. Täytyi siis turvautua internettiin ja aloittaa aivan omat piparkakkutaloperinteet. Hyviä ohjeita oli koottu tänne. Sieltä löysin Floran sivuilta erilaisia piparkakkumaailmoja, joista valitsin prinsessatalon. Jostain syystä tuo sivusto ei nyt avaudu minulle, mutta löytyy siis äsken mainitun listan ensimmäisenä. Kaavat piirtelin tyhjän muropakkauksen kylkeen ja siinä vaiheessa huomasinkin, että kyseessä oli aika kookas mökki. No haastetta saikin vähän olla.



Palojen paistaminen

Mökin valmistin kaupan valmiista piaparkakkutaikinasta, jota kokonaisuuteen meni 1,5 kg. Paistaminen onnistui hyvin. Floran ohjeista löytyi myös hyviä viitteitä paistoajalle. Pienemmät osat kannattaa paistaa erikseen lyhyemmässä ajassa ja isommat saavat olla uunissa taas kauemmin. Ohuista tai helposti särkyvistä osista kannattaa tehdä tuplakappaleet, että on sitten varalla jos pipari vaikka rakennusvaiheessa murtuu.



Koristeleminen ja pikeeri

Koristelin seinäpalaset ja tikapuut ennen kiinnitystä. Katot koristelin vasta kokoamisen jälkeen. Koristeluun käytin ensimmäistä kertaa pikeeriä. Valmistin sen sekoittamalla munanvalkuaista ja tomusokeria (1 munan valkuainen, 3-5 dl tomusokeria). Ohjeen mukaan siihen tulisi lisätä tippa sitruunamehua. Sitruunoiden puutteessa lisäsin tipan piparminttumaustetta. Ei ehkä aja samaa asiaa, mutta olkoon. Munanvalkuaisia minulla oli valmiiksi pakastimessa jonkun keltuaisvoittoisen leivontarupeaman jäljiltä.

Pikeerin tulee olla sen verran jäykkää, että siihen jää pieni huippu, kun kauhan vetää seoksesta pois. Pikeerillä voi myös kiinnittää palasia, mutta se vaatii pitemmän kuivumisajan, jolloin tarvitaan myös tukirakennelmia vaikkapa juomalaseista. Minä tyydyin vain koristelemaan. Värjäsin osan pikeeristä punaisella ja osan vihreällä karamellivärillä, jotta sain vähän väriäkin rakennelmaan. Pursottimena toimi pakastepussi, jonka kulmaan leikkasin pienen reiän.

Palasten kiinnittämisen jälkeen koristelin vielä katot ja viimeistelin koristelut lopulla pikeerillä. Tikapuut kiinnitin alustaan pikeerillä ja hyvin jämäkästi ne ovat paikoillaan, joten silläkin kiinnitys varmasti onnistuu. Ainakin se voittaa maultaan sulatetun sokerin mennen tullen. Koristeiksi olin ostanut pussin lontoon rakeita ja kaksi pussia Ranskan pastilleja ja ne menivät kaikki. Enemmänkin olisi vielä mahtunut. Eli aika hirmuisen isohan tästä piparkakkutalosta tuli.



Palasten kiinnittäminen sulatetulla sokerilla

Palaset kiinnitin sulatetulla sokerilla, joka nappaa niihin kiinni todella nopeasti. Taloa kootessa täytyy siis olla nopea. Mielestäni sulaa sokeria ei kannata kuitenkaan pelätä, vaan edetä rauhallisesti. Olen tottunut sitä käyttämään, koska sillä me äidin kanssa aina rakennettiin paparitalo.

Desin verran sokeria paistinpannulle riittää pitkälle. Pannu pitää olla sen verran suuri, että mahtuu huljuttamaan piparkakkutalon seinän tai katon pisintä sivua siinä kokonaisuudessaan. Lusikalla sokerin lisäily ei oikein toimi, koska se ehtii matkalla jähmettyä. Katon liitoksiin sitä kuitenkin lisäilin lusikalla, ettei katto olisi jäänyt aivan irralleen. Palasten liittämisessä on tärkeää hahmottaa missä järjestyksessä palaset asettelee ja mitä sivuja täytyy kastaa sokeriin samalla kertaa.

Vähän jäi harmittamaan, etten muistanut tehdä pohjapipariin reikää heti uunista ottamisen jälkeen. Mökin alle olisi voinut ujuttaa ledkynttilän tuikkimaan. Toisaalta mökistä tuli niin iso, ettei pohjaa olisi saanut nostettua ilman että koko rakennelma olisi sortunut. Joten onni onnettomuudessa!




Nyt tässä arvotaan, että saadaanko me kuljetettua koko komistus joulunviettoon, jossa sitä pääsisi ihastelemaan isoliuta ipanoita, vai pitääkö kutsua vieraat piparkakkutalon luo. Syömistä siinä riittää monelle hengelle ja moneksi kerraksi.

Ps. Piparkakkutalo saatiin kuin saatiinkin kuskattua joulunviettoon ja jonkun aikaa sitä ehdittiin ihastellakkin ennenkuin se katosi parempiin suihin. Niinkuin pitikin.