Nopea kieppileipä

Tuossa yksi ilta oli leipä loppu, mutta tuorehiivaa jääkaapissa. Muistelin, että reseptivihkossani taisi olla joku helpon oloinen leipäohje. Ja oikein muistelin. Tässä kieppileipä, olkaa hyvät. 

Kieppileipä

2 dl vettä

25 g hiivaa/2tl kuivahiivaa

1/2 tl suolaa

5-6 dl vehnäjauhoja

2 rkl öljyä 

(kananmuna voiteluun)

Täyte: rosmariinia (kuivattu tai tuore) ja parmesaania. 

Vaihtoehtoisesti esim. mozzarellaa ja basilikaa. Täytteitä voi keksiä mielen ja maun mukaan. 

Liota hiiva lämpimään veteen. Lisää suola ja jauhot vähän kerrallaan samalla vaivaten taikinaa. Lopuksi lisää öljy. 

Kauli taikinasta pyöreä levy. Ripottele täytteet tasaisesti levylle ja rullaa se. Kiepauta rulla renkaaksi ja anna kohota liinan alla. 

Voitele leipä halutessasi kananmunalla ja ripottele päälle rosmariinia ja sormisuolaa. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. 

Leipä!

Pitkästä aikaa pyöräytettiin leipäjuuri ja tehtiin leipä. Nyt apuna oli yleiskone ja vaivaaminen kävikin vaivatta. Lopputuloksena oli entistä kuohkeampi ja suurempi leipä, joka oli uunista tullessaan vauvan kokoinen. Hyvä että mahtui pellille.

Hyvää oli. Rapea kuori ja sisällä tarpeeksi ilmakuplia. Taas se leikattiin pakkaseen ja syötiin paahtimen kautta suihimme. Nyt jätin juuren jääkaappiin odottamaan seuraavaa kertaa. Katsotaan miten se sitten toimii.

Sehän näyttää täyttävän koko pöydän!

Viikuna-hasselpähkinäleipä

Kerroinkin jo käyttäneeni yleiskonetta laskiaispullataikinan valmistamiseen, mutta sitä ennen ehdin pyöräyttää sillä yhden leipätaikinan. Joulun alla Karjalaisessa (20.12.2012) oli muutama jouluinen leipäohje, jotka jäivät mieleen. Kokeilin tällä kertaa viikuna-hasselpähkinäleipää, joka tehdään hiivaleipätaikinaan. Ohjeella sai kaksi pientä limppua, joista suurin osa meni suoraan pakastimeen sopiviksi palasiksi leikattuna.

Yleiskone on tuntunut helpolta käyttää. Aina olen kuitenkin tarkastanut ohjekirjasta pyörimisnopeudet ja muistutellut itselleni, ettei jauhoja ja kuivia aineita lisätä samaan tapaan kuin käsin vaivatessa. Ohjeiden mukaan niitä on hyvä lisätä vähän kerrallaan vuorotellen aloittaen ja lopettaen kuivilla aineilla. Tähän leipään en tuota sääntöä tajunnut vielä käyttää ja jouduin lisäämään vielä lopuksi vähän jauhoja, että sain taikinan sekoittumaan takaisesti.


Viikuna-hasselpähkinäleipä

n. 6 dl hiivaleipäjauhoja
1 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa
0,5 dl öljyä
3 dl kuumaa vettä
3 rkl hasselpähkinöitä
1 pussi (200 g) kuivattuja viikunoita

Liota hasselpähkinöitä hetken aikaa kiehuvassa vedessä ja hiero kuoret pois pyyhkeen sisässä. Kuoret eivät irtoa helposti, joten ei haittaa vaikka niitä jääkin pähkinöihin. Itse leipään kuorilla ei ole ohjeen mukaan vaikutusta. Paahda pähkinöitä kuumalla pannulla ja murskaa ne. Itse laitoin pähkinät sen samaisen pyyhkeen sisään ja koputtelin lihanuijalla murskaksi. Leikkaa viikunat palasiksi ja pyörittele ne jauhoissa. Näin ne pysyvät taikinassa erillään.

Mittaa kulhoon jauhot, suola ja kuivahiiva. Lisää vettä vähitellen, jotta saat sopivan taikinan. Lisää öljy, pähkinät ja viikunat. Alusta taikina huolellisesti ja lisää tarvittaessa vähän jauhoja. Kohota leipätaikina hyvin. Jaa kohotettu taikina kahtia ja alusta limput.

Anna limppujen vielä kerran kohota ennen paistamista. Paista 220 asteessa noin puoli tuntia.

Leipä valmiiksi viikossa!

Esittelin taannoin uutta keittokirjatuttavuutta ja kuinka olin jo paria ohjetta siitä kokeillut. Tässäpä tämä aikaa vievä resepti, eli ranskalainen hapanleipä, joka siis tehdään juureen. Ensimmäistä kertaa tuli sellainenkin tehtyä. Juuren pitää tekeytyä neljä päivää, joten ihan heti ei lämmintä leipää saa uunista ruokapöytään.

Vehnäjauhoista valmistettu taikinajuuri (perusohje, noin 1 litra)

Vaihe 1
2 dl haaleaa vettä
2 1/2 dl luomuvehnäjauhoja
1 rkl juoksevaa hunajaa

Vaihe 2
1 dl haaleaa vettä
1 1/2 dl luomuvehnäjauhoja

Vaihe 3
1 dl haaleaa vettä
1 1/2 dl luomuvehnäjauhoja

Vatkaa vesi, jauhot ja hunaja ensimmäisenä päivänä sileäksi seokseksi lasitölkissä. Peitä tölkin suu muovikelmulla ja jätä tölkki huoneenlämpöön kahdeksi vuorokaudeksi. Lisää kolmantena päivänä vesi ja vehnäjauhot ja vatkaa seos uudestaan sileäksi. Peitä tölkin suu taas muovikelmulla ja jätät huoneenlämpöön vielä vuorokaudeksi. Neljäntenä päivänä lisää vesi ja vehnäjauhot ja vatkaa seos taas sileäksi. Peitä tölkin suu kelmulla ja jätä tölkki huoneenlämpöön vuorokaudeksi.

Viidentenä päivänä pääsee sitten jo leipomaan! Ohjeessa suositeltiin luomuvehnäjauhoja, koska niitä ei ole liiaksi puhdistettu ja siksi taikinajuuri toimii paremmin. Juuri tarvitsee toimiakseen happea, joten jos käytät kannellista tölkkiä, jätä kansi hieman raolleen. Juuritaikinaa säilytetään jääkaapissa silloin, kun sitä ei käytetä. Siellä se on lepotilassa. Kun haluaa taas leipoa, pitää juuri ottaa huoneenlämpöön vuorokautta ennen leipomista ja ruokkia sitä jauhoilla ja vedellä.

Ranskalainen hapatettu leipä (levain)

10 g (1/5 palaa) hiivaa
6 dl haaleaa vettä
14-15 dl erikoisvehnäjauhoja
4 dl taikinajuurta
1 1/2 rkl suolaa

Murenna hiiva kulhoon ja liuota sekoittaen veteen. Lisää puolet jauhoista ja vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia (yleiskone olisi tässä hyödyksi!). Lisää taikinajuuri, suola ja loput jauhot. Alusta taikinaa noin 20 minuuttia (koneella alimmalla nopeudella). Kohota taikinaa kulhossa leivinliinan alla noin kahden tunnin ajan tai kunnes se on kooltaan kaksinkertainen. Tässä vaiheessa voi vaikka katsoa Iholla-sarjan uusinnat telkkarista.

Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle alustalle ja pyöritä varoen limpuksi. Vältä taikinan vaivaamista. Ripottele päälle jauhoja ja kohota liinan alla vielä 1 1/2 tuntia. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Kumoa leipä pellille. Heitä pellin pohjalle 1 dl vettä, jotta leivän pinnasta tulee rapea. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa 40-50 minuuttia. Alenna siis uunin lämpöä, kun pistät leivän uuniin.

Taikinaa piti turvottaa niin kauan, että se nousi kaksinkertaiseksi. Meillä siitä tuli kaksi leipää. Yksikin olisi riittänyt, joten seuraavan kerran kokeilen puolikkaalla reseptillä. Nyt on taas pakastin täynnä leipää. Hyvää tästä tuli ja ilmakupliakin onnistuin saamaan ainakin toiseen leipään.

Gordonin sardellileivät

Kokeiltiin pääsiäislomalla Gordon Ramsayn keittokirjaa Pubiruokaa. Ensi vilkaisulla kirjassa oli paljon sellaista, joka miellytti enemmänkin poikaystävää ja ällötti minua (mm. sisäelinruuat). Mutta tarkemmalla selailulla sieltä löytyi ihan mukavia reseptejä. Esimerkiksi nämä sardellileivät.

Gordonin sardelli-munaleivät (Scotch woodcock)

14 öljyyn säilöttyä sardellifileetä (meillä oli Casa Rinaldin sardelleja)
50 g voita huoneenlämpöisenä sekä muutama nokare kylmää voita
mustapippuria
4 isoa luomumunaa
hyppysellinen cayennepippuria
leipää
1 tl kapriksia

Pilko hienoksi tai muhenna 6 sardellifileetä veitsellä. Sekoita joukkoon voi ja reilu rouhaisu mustapippuria myllystä. Siirrä sivuun.

Sulata muutama voinokare kasarissa. Vatkaa kulhossa munat ja hyppysellinen cayennepippuria. Kaada kasariin ja sekoittele hiljakseen miedolla lämmöllä, kunnes kokkeli alkaa hyytyä. Nosta liedeltä, mutta jatka sekoittelua, kunnes munat ovat kermaista kokkelia.

Levitä paahdetuille leipäviipaleille sardellivoita. Lisää munakokkeliin kaprikset ja lusikoi nopeasti leipien päälle. Koristele leipä kahdella ristiin asetetulla sardellilla ja tarjoa heti. Sardellit ovat aika suolaisia, joten yksikin sardelli koristeena riittää. Alunperin ristiin asetetuilla sardelleilla on ollut oma tarkoituksensa. Alla lainaus suoraan kirjasta.

"Taannoin gentlemannien klubien aikakaudella päätettiin, että aterian jälkeinen jälkiruoka on korvattava suolapalalla, joka tarjotaan paahtoleivältä. Tämä annos on suoraan noilta ajoilta. Se syntyy käden käänteessä: munakokkelia ja sardellia paahtoleivän päälle. Perinteiseen tapaan munakokkelin päälle asetellaan kaksi sardellia ristiin Skotlannin lipun kunniaksi."

Kansakunta tarvitsee kirjailijoita ja ruisleipää

En aio ryhtyä kirjailijaksi, mutta katsotaan mitä tästä syntyy. Tarkoituksena on kertoa omista arkikoikkailuista ja ehkä jakaa makumuistoja maailmalta. Toivoisin laittavani enemmän (ja monipuolisempaa) kotiruokaa ja haaveissa olisi kokeilla keräämiäni reseptejä sekä tutustua muiden ruokablogien herkullisiin ideoihin. Rentoudun leipoessa ja vaivatessa, joten pyrin tekemään sitä mahdollisimman usein. 

Kuvassa ammattilaisen leivontanäyte kainuulaisesta kiviuunista, eli Pekka Heikkiseltä. Tuliainen maistui aamulla voin kera päivän lehteä lukiessa.