Blogijuoma Blossa

Viime vuonna joka blogissa vilahti joulun alla Blossa. Vähän hitaana herännäisenä mekin tartuttiin tähän pulloon Alkossa. Vastaava kotimainen oli loppu. Toisaalta tässä Blossassa itseäni miellytti pullon ulkomuoto fontteja myöten, joten siihen oli helppo tarttua. Vähän jo makuakin maisteltiin ja kyllähän siellä tutut glögin maut tuli esille. Parin munakupin verran nautittuna sopii erinomaisesti yömyssyksi kylmiltään. Seuraavaksi voitais koittaa lämmitettynä.

Rauhallista joulun aikaa kaikille!

ps. Eikö olekin ihana mini joulutähti!

Uusinta: Dominopallerot

Joulun toiveuusintana Dominopallerot.

Dominopallerot

2 Domino-keksipötkylää
200 g Philadelphia-juustoa
400 g valkosuklaata (enemmänkin saa olla)
1 rkl öljyä

Rouhi dominokeksit tehosekoittimella. Itse olen rouhinut nämä tehosekoittimen puutteessa aina sauvasekoittimella, joka menee kuitenkin helposti tukkoon. Tänä vuonna parhaaksi välineeksi osoittautui puinen kauha. Lisää rouheeseen Philadelphia-juusto ja sekoita tasaiseksi. Nosta taikina tunniksi jääkaappiin tunniksi.

Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja lisää siihen ruokalusikallinen öljyä. Ota taikina jääkaapista ja pyörittele siitä palleroita. Kasta pallerot valkosuklaaseen. käytä apuna cocktail-tikkuja tai haarukkaa. Tämä suklaassa pyörittely on se vaikein osa ja tällä kertaa päätinkin tehdä palleroista tikkunekkuja jättämällä cocktail-tikun niihin kiinni. Se ehkä helpottaa syömistäkin, kun ei sormet sotkeennu.

Aseta valkosulkaiset pallerot leivinpaperille. Laita pallerot vielä 15 minuutiksi jääkaappiin ja säilytä niitä muutenkin jääkaapissa. Dominopallerot säilyvät jääkaapissa noin viikon ajan. Näitä meidän suku saa taas joululahjaksi :D

Piparkakkutalo ja pikeeri

Tämän vuoden jouluvalmisteluihin on kuulunut piparkakkutalon rakentaminen. Tai oikeammin se on auttanut joulutunnelmaan pääsyä. Tunnelmat on sen jälkeen ollut välillä kaukanakin joulusta, mutta tällä askartelulla kuitenkin hitusen oikeaan suuntaan.


Piparkakkutalon kaavat

Äidin kanssa tuli aina tehtyä piparkakkutalo ja edellisen kerran olen tehnyt sen Mikkelissä äidin ja isän luona. Itsenäisyyspäivän aikaan yritimme penkoa äidin perinteisen piparkakkutalon kaavoja, muttei niitä löytynyt mistään. Täytyi siis turvautua internettiin ja aloittaa aivan omat piparkakkutaloperinteet. Hyviä ohjeita oli koottu tänne. Sieltä löysin Floran sivuilta erilaisia piparkakkumaailmoja, joista valitsin prinsessatalon. Jostain syystä tuo sivusto ei nyt avaudu minulle, mutta löytyy siis äsken mainitun listan ensimmäisenä. Kaavat piirtelin tyhjän muropakkauksen kylkeen ja siinä vaiheessa huomasinkin, että kyseessä oli aika kookas mökki. No haastetta saikin vähän olla.

Palojen paistaminen

Mökin valmistin kaupan valmiista piaparkakkutaikinasta, jota kokonaisuuteen meni 1,5 kg. Paistaminen onnistui hyvin. Floran ohjeista löytyi myös hyviä viitteitä paistoajalle. Pienemmät osat kannattaa paistaa erikseen lyhyemmässä ajassa ja isommat saavat olla uunissa taas kauemmin. Ohuista tai helposti särkyvistä osista kannattaa tehdä tuplakappaleet, että on sitten varalla jos pipari vaikka rakennusvaiheessa murtuu.

Koristeleminen ja pikeeri

Koristelin seinäpalaset ja tikapuut ennen kiinnitystä. Katot koristelin vasta kokoamisen jälkeen. Koristeluun käytin ensimmäistä kertaa pikeeriä. Valmistin sen sekoittamalla munanvalkuaista ja tomusokeria (1 munan valkuainen, 3-5 dl tomusokeria). Ohjeen mukaan siihen tulisi lisätä tippa sitruunamehua. Sitruunoiden puutteessa lisäsin tipan piparminttumaustetta. Ei ehkä aja samaa asiaa, mutta olkoon. Munanvalkuaisia minulla oli valmiiksi pakastimessa jonkun keltuaisvoittoisen leivontarupeaman jäljiltä.

Pikeerin tulee olla sen verran jäykkää, että siihen jää pieni huippu, kun kauhan vetää seoksesta pois. Pikeerillä voi myös kiinnittää palasia, mutta se vaatii pitemmän kuivumisajan, jolloin tarvitaan myös tukirakennelmia vaikkapa juomalaseista. Minä tyydyin vain koristelemaan. Värjäsin osan pikeeristä punaisella ja osan vihreällä karamellivärillä, jotta sain vähän väriäkin rakennelmaan. Pursottimena toimi pakastepussi, jonka kulmaan leikkasin pienen reiän.

Palasten kiinnittämisen jälkeen koristelin vielä katot ja viimeistelin koristelut lopulla pikeerillä. Tikapuut kiinnitin alustaan pikeerillä ja hyvin jämäkästi ne ovat paikoillaan, joten silläkin kiinnitys varmasti onnistuu. Ainakin se voittaa maultaan sulatetun sokerin mennen tullen. Koristeiksi olin ostanut pussin lontoon rakeita ja kaksi pussia Ranskan pastilleja ja ne menivät kaikki. Enemmänkin olisi vielä mahtunut. Eli aika hirmuisen isohan tästä piparkakkutalosta tuli.

Palasten kiinnittäminen sulatetulla sokerilla

Palaset kiinnitin sulatetulla sokerilla, joka nappaa niihin kiinni todella nopeasti. Taloa kootessa täytyy siis olla nopea. Mielestäni sulaa sokeria ei kannata kuitenkaan pelätä, vaan edetä rauhallisesti. Olen tottunut sitä käyttämään, koska sillä me äidin kanssa aina rakennettiin paparitalo.

Desin verran sokeria paistinpannulle riittää pitkälle. Pannu pitää olla sen verran suuri, että mahtuu huljuttamaan piparkakkutalon seinän tai katon pisintä sivua siinä kokonaisuudessaan. Lusikalla sokerin lisäily ei oikein toimi, koska se ehtii matkalla jähmettyä. Katon liitoksiin sitä kuitenkin lisäilin lusikalla, ettei katto olisi jäänyt aivan irralleen. Palasten liittämisessä on tärkeää hahmottaa missä järjestyksessä palaset asettelee ja mitä sivuja täytyy kastaa sokeriin samalla kertaa.

Vähän jäi harmittamaan, etten muistanut tehdä pohjapipariin reikää heti uunista ottamisen jälkeen. Mökin alle olisi voinut ujuttaa ledkynttilän tuikkimaan. Toisaalta mökistä tuli niin iso, ettei pohjaa olisi saanut nostettua ilman että koko rakennelma olisi sortunut. Joten onni onnettomuudessa!

Nyt tässä arvotaan, että saadaanko me kuljetettua koko komistus joulunviettoon, jossa sitä pääsisi ihastelemaan isoliuta ipanoita, vai pitääkö kutsua vieraat piparkakkutalon luo. Syömistä siinä riittää monelle hengelle ja moneksi kerraksi.

Ps. Piparkakkutalo saatiin kuin saatiinkin kuskattua joulunviettoon ja jonkun aikaa sitä ehdittiin ihastellakkin ennenkuin se katosi parempiin suihin. Niinkuin pitikin.

Hunajata hunajata

Vai että omenapaistosta. Jospa päivitettäisiin tämäkin blogi tähän päivään. Toisaalta ei kai se haittaa, jos ei ole koko ajan leipomassa ja kokkaamassa. Ja kaikista tekeleistä ei aina jaksa tai ehdi ottaa kuvia. Välillä pitää vaan nauttia olennaisesta ja unohtaa blogipäivitykset. Blogi on kuitenkin ollut mielessä ja viime aikoina kamerakin on käynyt ruokapöydässä. Joten uusia postauksia luvassa! Joululeivonnaisia tuskin on odotettavissa, mutta katsotaan mitä muuta löytyy reseptivarastosta. Tai mitä keksin (jo) perinteisten dominopalleroiden seuraksi.

Kuvassa on muuten Joensuun Taitokorttelin syysmarkkinoilta ostettua hunajakennoa. Olen kuluttanut sitä säästeliäästi, koska se on niiiin hyvää. Ensimmäisiä kertoja olen hunajakennoa maistanut Turkissa, jossa sitä sai leikata suoraan aamupalajugurttiin. Aika ylellistä! Saisipa tätä yhtä helposti meiltä. Ei tarvitsisi säästellä.

Syysuusinta: Omenakaurapaistos

Ostettiin kuukausia sitten tien poskesta laatikollinen omenoita. Niitä oli vahtimassa Pekka-kissa. Rahat laitettiin laatikoiden päällä olevaan hillopurkkiin. Kyseessä oli aikainen omenalajike valkeakuulas, joten tästä ostokerrasta on jo aikaa. Silloin vielä kesämekon helmat liehui ja illat olivat pidempiä.

Omenoita nautittiin sellaisenaan ja tehtiin niistä myös sitä tuttua omenherkkua eli omenapaistosta (tällä kertaa luumuostokset jätettiin väliin). Viimeksi en ehtinyt kuvaamaan herkkua ennen kuin se katosi parempiin suihin. Tällä kertaa olin nopea ja nappasin kuvan ennen vaniljajäätelön sulamista. Tätä kannattaa tehdä useamminkin kuin vain kerran vuodessa satokautena.

Omenapaistos

12 pientä omenaa
ripaus kardemummaa
ripaus kanelia
3 rkl ruokosokeria
75 g voita
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 1/2 dl kaurahiutaleita

Voitele uunivuoka. Leikkaa kuoritut omenat lohkoiksi. Sekoita omenalohkot mausteiden kanssa ja kaada vuokaan. Vuoka kannattaa olla sen verran iso, että saat omenat yhteen kerrokseen. Useammassa kerroksessa omenat eivät pääse pehmenemään yhtä hyvin eikä muruseoskaan karamelisoidu. Sekoita voi ja sokeri, lisää vaniljasokeri ja kaurahiutaleet. Sotke ne keskenään muruksi. Ripottele muruseos hedelmien päälle ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. Tarjoa lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Täyteläinen banaanimaustekakku

Uudessa Yhteishyvän Ruoka-liitteessä oli taas monta mielenkiintoista reseptiä. Kuumetta ja flunssaa kotona potiessa ja sohvalla makaamiseen kyllästyneenä kaivelin liitteestä banaanimaustekakun ohjeen esille. Muutama vuosi sitten Maltalla hotellin aamupalalla maistamani banaanikakku oli jäänyt mieleeni mehevänä, muttei liian makeana kokemuksena. Eikun siis pilkulliset banaanit soseeksi ja kokeilemaan.

Leivonta-apulaisen virkaa suoritti yleiskone, joten flunssainen pääleipuri pääsi vähän helpommalla. Kone pyöräyttikin kaakun valmiiksi melkein itsestään.


Banaanimaustekakku

3 kypsää banaania
150 g voita tai margariinia
2 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa ja inkivääriä
1 dl kermaa tai maitoa

Vuoan voiteluun:
voita tai margariinia ja korppujauhoja

Kuori banaanit ja soseuta haarukalla. Vaahdota rasva ja fariinisokeri. Vatkaa rasvaseokseen kananmunat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää rasvaseokseen vuorotellen jauhoseosta, banaanisosetta ja kermaa. Sekoita tasaiseksi. Kaada valmis seos voideltuun ja korppujauhotettuun pitkään kakkuvuokaan. Paista kakkua 175 asteessa noin tunti. Tarkista kypsyys puutikulla.

Kakku tuntui paranevan seisoessaan. Seuraavana päivänä se maistui ihanalta ja koostumuskin oli tasaantunut. Makuun vaikutti varmasti myös flunssaisen palautunut makuaisti.

Alkuperäinen Yhteishyvän resepti löytyy täältä.

Karviaismarja-inkiväärihilloa

Siskon mukana Mikkelistä matkasi myös iso pussillinen karviaismarjoja. Muistin ne yllättäen kirjakaupassa selaillessani venäläistä keittokirjaa. Siinä oli lettujen rinnalle tehty karviaismarja-inkiväärihilloa. Siltä istumalta kävin ostamassa inkivääriä ja hillosokeria, ja keittelin marjat hilloksi.


Karviaismarja-inkiväärihillo

200 g karviaisia
200 g hillosokeria
pieni pala inkivääriä

Minulla oli marjoja 1,2 kg, joten sokeriakin laitoin enemmän. En kuitenkaan ihan samaa määrää kuin marjoja, muuten olisi tullut älyimelää. Lisäsin myös inkiväärin määrää. Ehkä liikaakin. Tuli aika inkivääristä. Toisaalta flunssakauteenhan se sopii hyvin.

Taidankin tässä laittaa leivät paahtimeen ja nauttia ne tämän hillon kanssa. Rinnalle sopii inkiväärihunajavesi, jota olen ryystänyt koko aamun flunssan oireisiin. Taisi flunssa saavuttaa minutkin, pirulainen.

Pinaattiletut ja pestojugurttikastike

Satokausi. Äiti lähettää puolet kasvimaata siskon mukana Joensuuhun. Pinaateista paistetaan maailman parhaita pinaattilettuja. Päälle tehdään kastike jugurtista ja pestokastikkeesta. Tomaatista, kurkusta ja salaatista loihditaan sopiva lisukesalaatti, joka koristellaan raejuustolla ja fetalla.

Tätä tulee ikävä.

ps. Terve taas kaikille. Kuvatiedostot pursuilee kuvia ja kirjoitusintokin on alkanut palautua. Hyvät reseptit ja ateriaideat pitää saada talteen tämän virtuaalisen keittokirjan sivuille.

Leipä!

Pitkästä aikaa pyöräytettiin leipäjuuri ja tehtiin leipä. Nyt apuna oli yleiskone ja vaivaaminen kävikin vaivatta. Lopputuloksena oli entistä kuohkeampi ja suurempi leipä, joka oli uunista tullessaan vauvan kokoinen. Hyvä että mahtui pellille.

Hyvää oli. Rapea kuori ja sisällä tarpeeksi ilmakuplia. Taas se leikattiin pakkaseen ja syötiin paahtimen kautta suihimme. Nyt jätin juuren jääkaappiin odottamaan seuraavaa kertaa. Katsotaan miten se sitten toimii.

Sehän näyttää täyttävän koko pöydän!

Herkkulakko ja taatelitaivas

Jahas. Aika herätä tässäkin blogissa. Luulitte varmaan, että minulle jäi putki päälle tuon edellisen drinkin takia. No ei vaiskaan. Ideoita on ollut ja kuviakin otettu, mutta töihin paluu on tehnyt sen, ettei vapaa-ajalla oikein tule roikuttua koneella. Ei ainakaan niin pitkää aikaa, että saisi muokattua kuvia tai jäsenneltyä Facebook-päivitystä pidemmäksi tekstiksi.

Siksipä aloitankin helposta ja ehkä jo vähän vanhentuneestakin aiheesta. Koneelta löytyi nimittäin ihania kuvia vasta ostetuista taateleista, joista tuli meidän herkkuja alkuvuodesta. Jälkiruuaksi pari suussa sulavaa taatelia ja herkkulakko oli helpponakki. Aivan kuin olisi toffeeta syönyt. Ja joku voi siellä nyt viittailla, että ei kai nuo taatelit niin hirveästi eroa herkuista, mutta enpä anna sinulle puheenvuoroa. Ne on hyviä ja terveellisiä. Eikä niissä ole vehnäjauhoja. Eiköhän se riitä jo selitykseksi.

Herkkulakosta taisin aikaisemmin mainita pullalakkona. Herkuttelu yltyi viime syksynä siihen pisteeseen, että jotain piti saada melkein joka päivä. Nyt ei enää herkut kummittele. Joskus tekee jotain mieli, mutta pääasiassa ei. Juhlissa tulee herkuteltua hyvällä omallatunnolla (joka pitää aina tässä yhteydessä mainita), mutta vain sellaisilla herkuilla joita tekee mieli. En ole liiemmin täytekakun ystävä, joten otan mieluummin mokkapaloja - ja sitä rataa. 

Töissä herkuista kieltäytymistä on tietysti pitänyt selitellä. Tai en nyt ole liiemmin selitellyt, vaan sanonut olevani herkkulakossa. Mutta minunkin odotetaan heti ahmivan voipullaa, kun sitä on tarjolla. Tai sitten voivotellaan, että sinä parka et nyt tätä pullaa saakaan syödä. No ei tee mielikään! Paitsi aika usein, muttei silti ihan oikeasti.

 

Me syötiin tuo taatelipakettia hitaasti nautiskellen monen viikon ajan. Liekö näitä enää kaupoista saa? Ovat kai sesonkituotteita. Tai näin minä ainakin luulen. En siis ole tarkistanut. Ja vielä tuosta herkkulakosta. Mitäänhän ei itseltään kannata täysin kieltää. Paitsi aluksi. Sitten kun on päässyt herkkuriippuvuudesta eroon, voi nautiskella silloin tällöin. Tai syödä taateleita.

Supermojitoa ensi kesäksi

Tässä drinkkivinkki ensi kesäksi. Tai voihan tätä tehdä jo aikaisemminkin. Vaikka sitten kun aurinko on sulattanut lumet parvekkeelta.

Mojiton teko-ohjeet sain eräänä lumisateisena tammikuun iltana Jyväskylän Bra-yökerhossa. Vietimme siellä ystävän polttareita drinkkikoulun merkeissä. Oli muuten hyvä koulu!


Supermojito

4 lohkoa limeä
passoasiirappia tai lusikallinen sokeria
mintun lehtiä reilusti
jäämurskaa
4 cl tummaa rommia (Sailor Jerry)
ginger alea

Laita lasin pohjalle limelohkot ja sokeri. Painele survimella, mutta älä kiertäen. Kiertäessä limestä (ja sitruunasta) vapautuu hedelmän kuoressa olevaa öljyä, joka saa sen maistumaan bensalle.

Lisää reilusti mintun lehtiä ja painele nes urvimella kevyesti lasin pohjalle. Älä käytä tässä vaiheessa voimaa.

Lisää lasi täyteen jäämurskaa ja mittaa mukaan 4 cl Sailor Jerryn karibialaista rommia. Muukin rommi käy, mutta tässä on hieno vaniljainen aromi. Lopuksi täytä lasi ginger alella.

Ota lusikka ja kauho limelohkoja ja minttuja lasin pohjalta ylöspäin, jotta ne eivät jää lasin pohjalle. Lisää vielä jäämurskaa ja pilli.

Nauti auringonpaisteessa:)

Kokkauksen taito

Kamerasta löytyi vanha kuva aamupalasta. Se on otettu joskus Runebergin päivän tienoilla, koska pöydällä lojuu myös poikaystävän syntymäpäivälahjaksi saama (ja toivoma) Gordon Ramsayn Kokkauksen taito. Emme ole vielä ehtineet kokeilla sen ohjeita, vaikka selailtu sitä on moneen kertaan.

Kirja on jaettu kymmeneen osaan: klassikoita uusina sovituksina, kala, liha, mausteet, hyvää ruokaa edullisesti, ruoan valmistaminen etukäteen, ruokaa yhdelle tai kahdelle, ruoanlaitto seurueille, leivonta sekä viimeisenä osiona perustaidot. Jokaisessa osassa on 9 - 15 reseptiä alkuruuista jälkiruokiin. Suunnitteilla on kokeilla ensiksi shawarma-maustettuja kanawrappeja, empanadoja, mausteista linssikeittoa ja mustikka-ricottaohukaisia jugurtilla ja hunajalla.

Mutta reseptien lisäksi kirjan parasta antia on jokaisen osion alussa oleva "teoria-osuus". Näissä käsitellään muun muassa keittiövälineitä, mausteita, kastikkeita, kokin perustaitoja (uppomunat, kohokkaat, majoneesi jne.) sekä lihan ja kalan käsittelyä. Oman pienen lukunsa on saanut jopa maistaminen. Ramsayn kirja antaa siis otsikkonsa mukaisesti tietoa myös kokkauksen tekniikasta, tai kuten kirjassa viitataan kokkauksen käsityöstä. Kerrankin keittokirja, jota voi myös syventyä lukemaan!

Viikuna-hasselpähkinäleipä

Kerroinkin jo käyttäneeni yleiskonetta laskiaispullataikinan valmistamiseen, mutta sitä ennen ehdin pyöräyttää sillä yhden leipätaikinan. Joulun alla Karjalaisessa (20.12.2012) oli muutama jouluinen leipäohje, jotka jäivät mieleen. Kokeilin tällä kertaa viikuna-hasselpähkinäleipää, joka tehdään hiivaleipätaikinaan. Ohjeella sai kaksi pientä limppua, joista suurin osa meni suoraan pakastimeen sopiviksi palasiksi leikattuna.

Yleiskone on tuntunut helpolta käyttää. Aina olen kuitenkin tarkastanut ohjekirjasta pyörimisnopeudet ja muistutellut itselleni, ettei jauhoja ja kuivia aineita lisätä samaan tapaan kuin käsin vaivatessa. Ohjeiden mukaan niitä on hyvä lisätä vähän kerrallaan vuorotellen aloittaen ja lopettaen kuivilla aineilla. Tähän leipään en tuota sääntöä tajunnut vielä käyttää ja jouduin lisäämään vielä lopuksi vähän jauhoja, että sain taikinan sekoittumaan takaisesti.


Viikuna-hasselpähkinäleipä

n. 6 dl hiivaleipäjauhoja
1 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa
0,5 dl öljyä
3 dl kuumaa vettä
3 rkl hasselpähkinöitä
1 pussi (200 g) kuivattuja viikunoita

Liota hasselpähkinöitä hetken aikaa kiehuvassa vedessä ja hiero kuoret pois pyyhkeen sisässä. Kuoret eivät irtoa helposti, joten ei haittaa vaikka niitä jääkin pähkinöihin. Itse leipään kuorilla ei ole ohjeen mukaan vaikutusta. Paahda pähkinöitä kuumalla pannulla ja murskaa ne. Itse laitoin pähkinät sen samaisen pyyhkeen sisään ja koputtelin lihanuijalla murskaksi. Leikkaa viikunat palasiksi ja pyörittele ne jauhoissa. Näin ne pysyvät taikinassa erillään.

Mittaa kulhoon jauhot, suola ja kuivahiiva. Lisää vettä vähitellen, jotta saat sopivan taikinan. Lisää öljy, pähkinät ja viikunat. Alusta taikina huolellisesti ja lisää tarvittaessa vähän jauhoja. Kohota leipätaikina hyvin. Jaa kohotettu taikina kahtia ja alusta limput.

Anna limppujen vielä kerran kohota ennen paistamista. Paista 220 asteessa noin puoli tuntia.

Laskiaispullia ja mantelimassaa

Tänään heräsin keittämään hernekeittoa (soijarouheella) ja keiton poristessa laskettiin mäkeä viereisen kirkon takana. Mukaan tuli myös syntymäpäivävieraita, koska nyt juhlittiin niitä poikaystävän tiistaisia synttäreitä sukulaisvoimin.

Eilen leivoin pullat valmiiksi ja käytin taikinan alustamiseen uutta yleiskonetta. Hienosti toimi ja onnistui. Ainoastaan paistamisessa unohdin, että kiertoilmauunia ei tarvitse lämmittää niin kuumaksi, ja muutama pulla sai mustan kuoren. Mutta siitäkin huolimatta resepti on hyvä ja sen kirjaan tänne, että muistan seuraavillakin kerroilla. Aikaisemmin siitä on tehty korvapuusteja.

Korvapuustit/pullat (ohje suoraan osoitteesta pirkka.fi)

5 dl maitoa
50 g hiivaa tai kuivahiivaa pakkauksen ohjeen mukaan
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
11/2 tl suolaa
n. 900 g (14 dl) vehnäjauhoja
150g voita tai leivontamargariinia

Mahdollinen korvapuustitäyte:
100 g voita
1 dl sokeria
n. 2 rkl kanelia

Voiteluun:
kananmunaa

Pinnalle:
raesokeria

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon muna, sokeri, kardemumma ja suola. Alusta jauhot taikinaan vähitellen. Lisää pehmeä rasva jauhojen lisäämisen loppuvaiheessa. Taikina saa olla pehmeää. Alusta taikinaa, kunnes se on tasaista ja irtoaa käsistä sekä kulhon reunoista. Anna taikinan kohota leivinliinan alla noin 20 minuuttia.

Vaivaa taikinaa leivinpöydällä. Jos teet korvapuusteja jatka seuraavasti: jaa taikina kahteen osaan. Kauli taikinapala noin 30 x 60 cm:n suuruiseksi levyksi. Levitä päälle puolet pehmeästä rasvasta ja ripottele päälle sokeria ja kanelia.

Kääri levy rullaksi, jätä saumakohta alle. Leikkaa rulla noin 16 palaan hieman vinoin niilloin. Nosta palat pystyyn kapeampi puoli ylöspäin. Paina sormilla palojen kapea kärki alas pöytään, niin, että leikkauspinnat nousevat ylös. Leivo toinen taikinapala samoin. Kohota hyvin liinalla peitettynä.

Jos teet pelkkiä pullia tule tässä vaiheessa mukaan. Jaa taikina kahtia ja pyörittele pötköiksi. Leikkaa kumpikin pötkö kahdeksaan (tai useampaan) osaan ja pyörittele pulliksi. Kohotan hyvin liinan alla.

Voitele korvapuustit/pullat munalla ja koristele raesokerilla. Paista 225 asteessa (kiertoilmauunissa 200 astetta riittää) 8-10 minuuttia.

Leikkaa pullat kahtia ja täytä ne vadelmahillolla, mantelimassalla ja kermavaahdolla. Ja siis kyllä - laita kumpaakin kiisteltyä täytettä (kuten yllä olevassa kuvassa). Silloin laskiaispullat ovat parhaita. Hyvän mantelimassan teet itse helposti ja nopeasti.

Mantelimassa (n. 2-2,5 dl)

100 g kuorittuja manteleita
1,5 dl tomusokeria
1 kananmunan valkuainen

Jauha mantelit jauhoksi vaikka sauvasekoittimella. Sekoita tomusokeri tarkasti mantelijauhon sekaan. Erottele munan keltuainen valkuaisesta ja kaada valkuainen hitaasti manteli-sokeriseokseen. Minulla valkuaisen hitaasti lisääminen ei onnistunut, vaan se humpsahti seokseen kerralla. Mutta eipä siitä haittaa ollut. Alkuperäisen ohjeen tapaan nypin valkuaisen manteli-sokeriseoksen joukkoon ja koostumuksesta tuli juuri sopivaa laskiaispullien täytteeksi. Jos massasta tahtoo muovailtavaa, on valkuaista lisättävä vähemmän.

Oli todella hyvää ja ihana tietää mistä tämäkin mössö on valmistettu. Eikä tarvitse säilöntäaineistakaan huolehtia.

Näillä mennään! Hyvää laskiaissunnuntaita!

Synttärileivonnaisia

Poikaystävällä on tänään synttärit ja niistä saatiin nauttia aurinkoisessa talvisäässä. Yllättäen päivänsankari on myös suuri Runebergintorttujen ystävä, joten eikun leipomaan juhlapäivän kunniaksi.

Ostin juuri silikonisia muffinsivuokia, jotka sopivat hyvin tähän tarkoitukseen. Ne ovat yksittäisiä, aivan kuin paperiset vuoat, mutta näitä ei tarvitse heittää käytön jälkeen roskiin. Ne voi pestä pesukoneessa tai vaikka pakastaa. Ja tietysti uuniakin ne kestävät. Ensin harkinnassa oli yhden ison vuoan ostaminen, mutta nämä yksittäiset sopivat paremmin keittiön kaappeihin ja laatikoihin. Eivät vie paljon tilaa. Nerokasta!

Runebergintortut (12 kpl)

150 g voita
2 dl sokeria
2 munaa
1,5 rkl mantelilikööriä (50 ml pullo Disaronnoa)

2 dl vehnäjauhoja
2 dl korppujauhoja
1 pussi (80-100 g) mantelirouhetta
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa

2 dl kermaa

Kostutukseen:
1 dl vettä
1 rkl sokeria
2 rkl mantelilikööriä (loppu pullollinen)

Kuorrute:
1 dl tomusokeria
2 tl vettä
vadelmahilloa

Ota voi huoneenlämpöön pehmiämään jo hyvissä ajoin (tai pidä voilautasta vähän aikaa patterin päällä) ja kuutioi se. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää kananmunat yksi kerrallaan ja vatkaa kuohkeaksi. Lisää lopuksi 20 ml mantelilikööriä ja pyöräytä sähkövatkaimella vielä kerran.

Sekoita vehnäjauhot, korppujauhot, mantelirouhe, leivinjauhe ja kardemumma keskenään toisessa kulhossa. Lisää jauhoseos voiseokseen vuorotellen kerman kanssa.

Annostele taikina 12 silikonivuokaan tai tukeviin muffinsivuokiin. Paista 200 asteessa 15 minuuttia tai kunnes tortut ovat kauniisti ruskistuneet.

Torttujen paistuessa valmistele kostuteliemi ja kuorrute. Kostutukseen tarvittavan sokerin sekoitin kuumaan veteen, jotta se liukenee siihen varmasti. Joukkoon lisäsin vielä loput 50 ml Diraronno-likööristä. Kostuta vähän jäähtyneet tortut liemellä. Laita reilu ruokalusikallinen torttua kohti.

Viimeistele kostutetut tortut vadelmahillolla ja pyöräytä hillon ympärille tomusokerikuorrutteesta rinkula. Pursottamiseen käytin pientä minigrip-pussia, josta leikkasin yhden kulman pois.

Valmiit tortut saivat hyväksynnän päivänsankarilta, joten kyllä niistä hyviä siis tuli! Eipä tarvitse tänä vuonna pettyä kaupan torttuihin.

Torttuohje on Eeva Kolun vanhasta blogista, joka löytyy täältä.

Nurkassa

Keittiön nurkassa nököttää rivi joululahjoja, jotka odottavat vielä korkkaamista. Niin nuo punkkupullot, mutta ennen kaikkea tuo KichenAid-yleiskone! Sillä on jo kerran pyöritetty joulutorttujen taikina äidin toimesta, mutta itse en ole saanut aikaiseksi tehdä sillä vielä mitään.

Olen tehnyt lupauksen korkata sen pullataikinalla. Mutta meillä ollaan nyt pullalakossa, joten ei niitä kiusaksi viitsi leipoa. Muutenkin ruokavalio on tällä hetkellä vähän "karsittua", joten kauan kaipaamani kotitekoiset leivätkään eivät taida siihen vielä mahtua. Tästä syystä en ole esitellyt kokkailujani vähään aikaan. Muuten kuvia olisi tähdittämässä pääsääntöisesti maitorahkapurkki.

Mutta jospa sitä laskiaisena muutaman pullan pyöräyttäisi. Tai sen leivän. Raportoin kyllä heti, kun kone tuosta nurkasta liikahtaa.

Savujuustoöverit

Löysin Suvi sur le vif -blogista makoisan näköisten pinaatti-savujuusto-muffinssien ohjeen. Ne oli helppo tehdä ja niiden seuraksi surautettiin purjoperunasosekeitto, joka on muodostunut meillä jo luottoruuaksi.

Keitto onnistui loistavasti (kuten ennenkin), mutta muffinssit jäivät syömättä. Savujuuston ystävinä juuri se savujuusto oli tällä kertaa liikaa. Kaikkea siis kohtuudella (ja ruisleipää pöytään).

Muffinssien resepti täällä.

Pikainen hedelmäpommipäivitys

Pikainen päivitys hedelmäsmoothiesta (lue nopeasti). Sauvasekoittimella survaistiin sileäksi greippi, banaani, satsuma, vähän appelsiinimehua ja päälle lusikoitiin passionhedelmän sisukset. Lopputulos juotavan juokseva ja maukas. Vielä paremmaksi voisi laittaa, jos pitäisi raaka-aineita jääkaapissa tai pakastaisi banaanin. Tällöin hedelmäpommi olisi vielä viileä. Mutta sitä kokeillaan sitten kesällä. Ei tässä muuta, moi!

Joululahjasuklaita

Palataanpa vielä hetkeksi jouluun. Tein joululahjaksi jo perinteeksi muodostuneita Dominopalleroita Hanna Jensenin ohjeen mukaan. Seuraksi ne saivat tänä jouluna fudgea Yhteishyvästä löytyneen reseptin pohjalta. Kummatkin keräsivät kehuja, mutta kyllä dominopallerot taitavat olla ne kaikkein suosituimmat.

Olen luvannut jakaa ohjeet täällä, joten nyt kynät sauhuamaan ja repeptikirjojen sivuja täyttämään!


Dominopallerot

2 Domino-keksipötkylää
200 g Philadelphia-juustoa
200 g valkosuklaata (enemmänkin saa olla)
1 rkl öljyä

Rouhi dominokeksit tehosekoittimella (tai sen puutteessa sauvasekoittimella). Lisää rouheeseen Philadelphia-juusto ja sekoita tasaiseksi. Nosta taikina tunniksi jääkaappiin (ja valmista tässä välissä vaikka fudget).

Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja lisää siihen ruokalusikallinen öljyä. Ota taikina jääkaapista ja pyörittele siitä palleroita. Kasta pallerot valkosuklaaseen. käytä apuna cocktail-tikkuja tai haarukkaa. Aseta valkosulkaiset pallerot leivinpaperille. Sulkaa on tarkoitettu vain puolelle palleroista, joten se loppuu kesken. Loput voi pyöritellä kaakaojauheessa. Meillä kaikki saivat valkosuklaakuoren. Viimeisille palleroille valkosuklaata riitti vain vähän ja niistä tulikin aika rumia. Mutta makuhan se on tärkein!

Laita pallerot vielä 15 minuutiksi jääkaappiin ja säilytä niitä muutenkin jääkaapissa. Säilyvät jääkaapissa noin viikon ajan.


Sulkaafudge

2 dl kuohukermaa
2 dl sokeria
3 rkl voita
2 rkl hunajaa
2 dl vaahtokarkkeja
100 g suklaata

Kiehauta kerma, sokeri ja voi. Lisää hunaja ja keitä sekoittaen, kunnes seos sakenee. Voit koittaa tiputtaa nokareen seosta kylmään vesilasiin. Jos se pysyy koossa, on seos valmista.

Ota seos liedeltä ja jatka sekoittamista, kunnes seos hieman jäähtyy ja paksuuntuu. Rouhi suklaa ja tarvittaessa pilko vaahtokarkit ja lisää seokseen. Sekoita, kunnes sulkaa ja vaahtokarkit ovat sulaneet tasaisesti seokseen.

Vuoraa pieni vuoka leivinpaperilla. Me käytimme pitkulaista leipävuokaa. Kaada seos leivinpaperin päälle. Peitä vuoka ja laita jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa jähmettynyt fudge paloiksi.