Tämän vuoden jouluvalmisteluihin on kuulunut piparkakkutalon
rakentaminen. Tai oikeammin se on auttanut joulutunnelmaan pääsyä.
Tunnelmat on sen jälkeen ollut välillä kaukanakin joulusta, mutta tällä
askartelulla kuitenkin hitusen oikeaan suuntaan.
Piparkakkutalon kaavat
Äidin kanssa tuli aina tehtyä piparkakkutalo ja edellisen kerran olen
tehnyt sen Mikkelissä äidin ja isän luona. Itsenäisyyspäivän aikaan
yritimme penkoa äidin perinteisen piparkakkutalon kaavoja, muttei niitä
löytynyt mistään. Täytyi siis turvautua internettiin ja aloittaa aivan
omat piparkakkutaloperinteet. Hyviä ohjeita oli koottu
tänne.
Sieltä löysin Floran sivuilta erilaisia piparkakkumaailmoja, joista
valitsin prinsessatalon. Jostain syystä tuo sivusto ei nyt avaudu
minulle, mutta löytyy siis äsken mainitun listan ensimmäisenä. Kaavat
piirtelin tyhjän muropakkauksen kylkeen ja siinä vaiheessa huomasinkin,
että kyseessä oli aika kookas mökki. No haastetta saikin vähän olla.
Palojen paistaminen
Mökin valmistin kaupan valmiista piaparkakkutaikinasta, jota
kokonaisuuteen meni 1,5 kg. Paistaminen onnistui hyvin. Floran ohjeista
löytyi myös hyviä viitteitä paistoajalle. Pienemmät osat kannattaa
paistaa erikseen lyhyemmässä ajassa ja isommat saavat olla uunissa taas
kauemmin. Ohuista tai helposti särkyvistä osista kannattaa tehdä
tuplakappaleet, että on sitten varalla jos pipari vaikka
rakennusvaiheessa murtuu.
Koristeleminen ja pikeeri
Koristelin seinäpalaset ja tikapuut ennen kiinnitystä. Katot
koristelin vasta kokoamisen jälkeen. Koristeluun käytin ensimmäistä
kertaa pikeeriä. Valmistin sen sekoittamalla munanvalkuaista ja tomusokeria (1 munan valkuainen, 3-5 dl tomusokeria).
Ohjeen mukaan siihen tulisi lisätä tippa sitruunamehua. Sitruunoiden puutteessa
lisäsin tipan piparminttumaustetta. Ei ehkä aja samaa asiaa, mutta
olkoon. Munanvalkuaisia minulla oli valmiiksi pakastimessa jonkun
keltuaisvoittoisen leivontarupeaman jäljiltä.
Pikeerin
tulee olla sen verran jäykkää, että siihen jää pieni huippu, kun kauhan
vetää seoksesta pois. Pikeerillä voi myös kiinnittää palasia, mutta se
vaatii pitemmän kuivumisajan, jolloin tarvitaan myös
tukirakennelmia vaikkapa juomalaseista. Minä
tyydyin vain koristelemaan. Värjäsin osan pikeeristä punaisella ja osan
vihreällä karamellivärillä, jotta sain vähän väriäkin rakennelmaan.
Pursottimena toimi pakastepussi, jonka kulmaan leikkasin pienen reiän.
Palasten kiinnittämisen jälkeen koristelin
vielä katot ja viimeistelin koristelut lopulla pikeerillä. Tikapuut
kiinnitin alustaan pikeerillä ja hyvin jämäkästi ne ovat paikoillaan,
joten silläkin kiinnitys varmasti onnistuu. Ainakin se voittaa maultaan
sulatetun sokerin mennen tullen. Koristeiksi olin ostanut pussin lontoon
rakeita ja kaksi pussia Ranskan pastilleja ja ne menivät kaikki.
Enemmänkin olisi vielä mahtunut. Eli aika hirmuisen isohan tästä
piparkakkutalosta tuli.
Palasten kiinnittäminen sulatetulla sokerilla
Palaset kiinnitin sulatetulla sokerilla, joka nappaa niihin kiinni
todella nopeasti. Taloa kootessa täytyy siis olla nopea. Mielestäni
sulaa sokeria ei kannata kuitenkaan pelätä, vaan edetä rauhallisesti.
Olen tottunut sitä käyttämään, koska sillä me äidin kanssa aina
rakennettiin paparitalo.
Desin verran sokeria paistinpannulle riittää pitkälle. Pannu pitää olla sen verran suuri, että mahtuu
huljuttamaan piparkakkutalon seinän tai katon pisintä sivua siinä
kokonaisuudessaan. Lusikalla sokerin lisäily ei oikein toimi, koska se
ehtii matkalla jähmettyä. Katon liitoksiin sitä kuitenkin lisäilin lusikalla, ettei
katto olisi jäänyt aivan irralleen. Palasten liittämisessä on tärkeää
hahmottaa missä järjestyksessä palaset asettelee ja mitä sivuja täytyy
kastaa sokeriin samalla kertaa.
Vähän jäi harmittamaan, etten muistanut tehdä pohjapipariin reikää heti uunista
ottamisen jälkeen. Mökin alle olisi voinut ujuttaa ledkynttilän
tuikkimaan. Toisaalta mökistä tuli niin iso, ettei pohjaa olisi saanut
nostettua ilman että koko rakennelma olisi sortunut. Joten onni
onnettomuudessa!
Nyt tässä arvotaan, että saadaanko me kuljetettua koko komistus joulunviettoon, jossa sitä pääsisi ihastelemaan isoliuta ipanoita, vai pitääkö kutsua vieraat piparkakkutalon luo. Syömistä siinä riittää monelle hengelle ja moneksi kerraksi.
Ps. Piparkakkutalo saatiin kuin saatiinkin kuskattua joulunviettoon ja jonkun aikaa sitä ehdittiin ihastellakkin ennenkuin se katosi parempiin suihin. Niinkuin pitikin.