Nonii. Nyt on paistettu isän ajamaa hirveä ja syöty se perunamuusin ja kermasipulikastikkeen kera. Hyvältä maistui.
Liha oli vähän sitkeää, mutta äiti vakuutteli, ettei paistajassa ollut vikaa. Hirvi oli kuulema ehtinyt roikkua vain tovin enne paloittelua, ja siitäpä se sitkeys johtui.
Tästä se lihansyönti pikkuhiljaa alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti