maanantai 15. huhtikuuta 2013

Herkkulakko ja taatelitaivas



Jahas. Aika herätä tässäkin blogissa. Luulitte varmaan, että minulle jäi putki päälle tuon edellisen drinkin takia. No ei vaiskaan. Ideoita on ollut ja kuviakin otettu, mutta töihin paluu on tehnyt sen, ettei vapaa-ajalla oikein tule roikuttua koneella. Ei ainakaan niin pitkää aikaa, että saisi muokattua kuvia tai jäsenneltyä Facebook-päivitystä pidemmäksi tekstiksi.

Siksipä aloitankin helposta ja ehkä jo vähän vanhentuneestakin aiheesta. Koneelta löytyi nimittäin ihania kuvia vasta ostetuista taateleista, joista tuli meidän herkkuja alkuvuodesta. Jälkiruuaksi pari suussa sulavaa taatelia ja herkkulakko oli helpponakki. Aivan kuin olisi toffeeta syönyt. Ja joku voi siellä nyt viittailla, että ei kai nuo taatelit niin hirveästi eroa herkuista, mutta enpä anna sinulle puheenvuoroa. Ne on hyviä ja terveellisiä. Eikä niissä ole vehnäjauhoja. Eiköhän se riitä jo selitykseksi.

Herkkulakosta taisin aikaisemmin mainita pullalakkona. Herkuttelu yltyi viime syksynä siihen pisteeseen, että jotain piti saada melkein joka päivä. Nyt ei enää herkut kummittele. Joskus tekee jotain mieli, mutta pääasiassa ei. Juhlissa tulee herkuteltua hyvällä omallatunnolla (joka pitää aina tässä yhteydessä mainita), mutta vain sellaisilla herkuilla joita tekee mieli. En ole liiemmin täytekakun ystävä, joten otan mieluummin mokkapaloja - ja sitä rataa. 

Töissä herkuista kieltäytymistä on tietysti pitänyt selitellä. Tai en nyt ole liiemmin selitellyt, vaan sanonut olevani herkkulakossa. Mutta minunkin odotetaan heti ahmivan voipullaa, kun sitä on tarjolla. Tai sitten voivotellaan, että sinä parka et nyt tätä pullaa saakaan syödä. No ei tee mielikään! Paitsi aika usein, muttei silti ihan oikeasti.

 

Me syötiin tuo taatelipakettia hitaasti nautiskellen monen viikon ajan. Liekö näitä enää kaupoista saa? Ovat kai sesonkituotteita. Tai näin minä ainakin luulen. En siis ole tarkistanut. Ja vielä tuosta herkkulakosta. Mitäänhän ei itseltään kannata täysin kieltää. Paitsi aluksi. Sitten kun on päässyt herkkuriippuvuudesta eroon, voi nautiskella silloin tällöin. Tai syödä taateleita.

2 kommenttia:

  1. Pienempänä en voinut sietää taateleita, mutta nyt ne ovat yhtä suurinta herkkuani. :)

    VastaaPoista
  2. Sama täällä! Mutta onneksi ne nyt maistuu:)

    VastaaPoista