Hunajata hunajata

Vai että omenapaistosta. Jospa päivitettäisiin tämäkin blogi tähän päivään. Toisaalta ei kai se haittaa, jos ei ole koko ajan leipomassa ja kokkaamassa. Ja kaikista tekeleistä ei aina jaksa tai ehdi ottaa kuvia. Välillä pitää vaan nauttia olennaisesta ja unohtaa blogipäivitykset. Blogi on kuitenkin ollut mielessä ja viime aikoina kamerakin on käynyt ruokapöydässä. Joten uusia postauksia luvassa! Joululeivonnaisia tuskin on odotettavissa, mutta katsotaan mitä muuta löytyy reseptivarastosta. Tai mitä keksin (jo) perinteisten dominopalleroiden seuraksi.

Kuvassa on muuten Joensuun Taitokorttelin syysmarkkinoilta ostettua hunajakennoa. Olen kuluttanut sitä säästeliäästi, koska se on niiiin hyvää. Ensimmäisiä kertoja olen hunajakennoa maistanut Turkissa, jossa sitä sai leikata suoraan aamupalajugurttiin. Aika ylellistä! Saisipa tätä yhtä helposti meiltä. Ei tarvitsisi säästellä.

Syysuusinta: Omenakaurapaistos

Ostettiin kuukausia sitten tien poskesta laatikollinen omenoita. Niitä oli vahtimassa Pekka-kissa. Rahat laitettiin laatikoiden päällä olevaan hillopurkkiin. Kyseessä oli aikainen omenalajike valkeakuulas, joten tästä ostokerrasta on jo aikaa. Silloin vielä kesämekon helmat liehui ja illat olivat pidempiä.

Omenoita nautittiin sellaisenaan ja tehtiin niistä myös sitä tuttua omenherkkua eli omenapaistosta (tällä kertaa luumuostokset jätettiin väliin). Viimeksi en ehtinyt kuvaamaan herkkua ennen kuin se katosi parempiin suihin. Tällä kertaa olin nopea ja nappasin kuvan ennen vaniljajäätelön sulamista. Tätä kannattaa tehdä useamminkin kuin vain kerran vuodessa satokautena.

Omenapaistos

12 pientä omenaa
ripaus kardemummaa
ripaus kanelia
3 rkl ruokosokeria
75 g voita
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 1/2 dl kaurahiutaleita

Voitele uunivuoka. Leikkaa kuoritut omenat lohkoiksi. Sekoita omenalohkot mausteiden kanssa ja kaada vuokaan. Vuoka kannattaa olla sen verran iso, että saat omenat yhteen kerrokseen. Useammassa kerroksessa omenat eivät pääse pehmenemään yhtä hyvin eikä muruseoskaan karamelisoidu. Sekoita voi ja sokeri, lisää vaniljasokeri ja kaurahiutaleet. Sotke ne keskenään muruksi. Ripottele muruseos hedelmien päälle ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. Tarjoa lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Täyteläinen banaanimaustekakku

Uudessa Yhteishyvän Ruoka-liitteessä oli taas monta mielenkiintoista reseptiä. Kuumetta ja flunssaa kotona potiessa ja sohvalla makaamiseen kyllästyneenä kaivelin liitteestä banaanimaustekakun ohjeen esille. Muutama vuosi sitten Maltalla hotellin aamupalalla maistamani banaanikakku oli jäänyt mieleeni mehevänä, muttei liian makeana kokemuksena. Eikun siis pilkulliset banaanit soseeksi ja kokeilemaan.

Leivonta-apulaisen virkaa suoritti yleiskone, joten flunssainen pääleipuri pääsi vähän helpommalla. Kone pyöräyttikin kaakun valmiiksi melkein itsestään.


Banaanimaustekakku

3 kypsää banaania
150 g voita tai margariinia
2 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa ja inkivääriä
1 dl kermaa tai maitoa

Vuoan voiteluun:
voita tai margariinia ja korppujauhoja

Kuori banaanit ja soseuta haarukalla. Vaahdota rasva ja fariinisokeri. Vatkaa rasvaseokseen kananmunat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää rasvaseokseen vuorotellen jauhoseosta, banaanisosetta ja kermaa. Sekoita tasaiseksi. Kaada valmis seos voideltuun ja korppujauhotettuun pitkään kakkuvuokaan. Paista kakkua 175 asteessa noin tunti. Tarkista kypsyys puutikulla.

Kakku tuntui paranevan seisoessaan. Seuraavana päivänä se maistui ihanalta ja koostumuskin oli tasaantunut. Makuun vaikutti varmasti myös flunssaisen palautunut makuaisti.

Alkuperäinen Yhteishyvän resepti löytyy täältä.

Karviaismarja-inkiväärihilloa

Siskon mukana Mikkelistä matkasi myös iso pussillinen karviaismarjoja. Muistin ne yllättäen kirjakaupassa selaillessani venäläistä keittokirjaa. Siinä oli lettujen rinnalle tehty karviaismarja-inkiväärihilloa. Siltä istumalta kävin ostamassa inkivääriä ja hillosokeria, ja keittelin marjat hilloksi.


Karviaismarja-inkiväärihillo

200 g karviaisia
200 g hillosokeria
pieni pala inkivääriä

Minulla oli marjoja 1,2 kg, joten sokeriakin laitoin enemmän. En kuitenkaan ihan samaa määrää kuin marjoja, muuten olisi tullut älyimelää. Lisäsin myös inkiväärin määrää. Ehkä liikaakin. Tuli aika inkivääristä. Toisaalta flunssakauteenhan se sopii hyvin.

Taidankin tässä laittaa leivät paahtimeen ja nauttia ne tämän hillon kanssa. Rinnalle sopii inkiväärihunajavesi, jota olen ryystänyt koko aamun flunssan oireisiin. Taisi flunssa saavuttaa minutkin, pirulainen.

Pinaattiletut ja pestojugurttikastike

Satokausi. Äiti lähettää puolet kasvimaata siskon mukana Joensuuhun. Pinaateista paistetaan maailman parhaita pinaattilettuja. Päälle tehdään kastike jugurtista ja pestokastikkeesta. Tomaatista, kurkusta ja salaatista loihditaan sopiva lisukesalaatti, joka koristellaan raejuustolla ja fetalla.

Tätä tulee ikävä.

ps. Terve taas kaikille. Kuvatiedostot pursuilee kuvia ja kirjoitusintokin on alkanut palautua. Hyvät reseptit ja ateriaideat pitää saada talteen tämän virtuaalisen keittokirjan sivuille.

Leipä!

Pitkästä aikaa pyöräytettiin leipäjuuri ja tehtiin leipä. Nyt apuna oli yleiskone ja vaivaaminen kävikin vaivatta. Lopputuloksena oli entistä kuohkeampi ja suurempi leipä, joka oli uunista tullessaan vauvan kokoinen. Hyvä että mahtui pellille.

Hyvää oli. Rapea kuori ja sisällä tarpeeksi ilmakuplia. Taas se leikattiin pakkaseen ja syötiin paahtimen kautta suihimme. Nyt jätin juuren jääkaappiin odottamaan seuraavaa kertaa. Katsotaan miten se sitten toimii.

Sehän näyttää täyttävän koko pöydän!

Herkkulakko ja taatelitaivas

Jahas. Aika herätä tässäkin blogissa. Luulitte varmaan, että minulle jäi putki päälle tuon edellisen drinkin takia. No ei vaiskaan. Ideoita on ollut ja kuviakin otettu, mutta töihin paluu on tehnyt sen, ettei vapaa-ajalla oikein tule roikuttua koneella. Ei ainakaan niin pitkää aikaa, että saisi muokattua kuvia tai jäsenneltyä Facebook-päivitystä pidemmäksi tekstiksi.

Siksipä aloitankin helposta ja ehkä jo vähän vanhentuneestakin aiheesta. Koneelta löytyi nimittäin ihania kuvia vasta ostetuista taateleista, joista tuli meidän herkkuja alkuvuodesta. Jälkiruuaksi pari suussa sulavaa taatelia ja herkkulakko oli helpponakki. Aivan kuin olisi toffeeta syönyt. Ja joku voi siellä nyt viittailla, että ei kai nuo taatelit niin hirveästi eroa herkuista, mutta enpä anna sinulle puheenvuoroa. Ne on hyviä ja terveellisiä. Eikä niissä ole vehnäjauhoja. Eiköhän se riitä jo selitykseksi.

Herkkulakosta taisin aikaisemmin mainita pullalakkona. Herkuttelu yltyi viime syksynä siihen pisteeseen, että jotain piti saada melkein joka päivä. Nyt ei enää herkut kummittele. Joskus tekee jotain mieli, mutta pääasiassa ei. Juhlissa tulee herkuteltua hyvällä omallatunnolla (joka pitää aina tässä yhteydessä mainita), mutta vain sellaisilla herkuilla joita tekee mieli. En ole liiemmin täytekakun ystävä, joten otan mieluummin mokkapaloja - ja sitä rataa. 

Töissä herkuista kieltäytymistä on tietysti pitänyt selitellä. Tai en nyt ole liiemmin selitellyt, vaan sanonut olevani herkkulakossa. Mutta minunkin odotetaan heti ahmivan voipullaa, kun sitä on tarjolla. Tai sitten voivotellaan, että sinä parka et nyt tätä pullaa saakaan syödä. No ei tee mielikään! Paitsi aika usein, muttei silti ihan oikeasti.

 

Me syötiin tuo taatelipakettia hitaasti nautiskellen monen viikon ajan. Liekö näitä enää kaupoista saa? Ovat kai sesonkituotteita. Tai näin minä ainakin luulen. En siis ole tarkistanut. Ja vielä tuosta herkkulakosta. Mitäänhän ei itseltään kannata täysin kieltää. Paitsi aluksi. Sitten kun on päässyt herkkuriippuvuudesta eroon, voi nautiskella silloin tällöin. Tai syödä taateleita.